Mitä koronapassilla halutaan saavuttaa?

(Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee pohjamuistiota koronapassia varten, vaikka hallitus ei ole tehnyt päätöstä passin käyttöönotosta. Asiasta kertoo elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) MTV Uutisille.)

 

Miksi koronapassia valmistellaan ja ajetaan mahdollisesti esitykseksi? Mikäli koronapassi halutaan ottaa käyttöön, on syytä kysyä: Mitä haluamme saavuttaa?

Tämä keskustelu tulisi olla avointa ja päätöksenteon pohjautua sellaiseen tieteelliseen ja tutkittuun ratkaisuun, josta on todellista hyötyä. Päätöksen tulee myös pohjata niihin arvoihin, jotka ovat olleet yhteiskuntamme, demokratiamme ja itsenäisyytemme perusta.

On tarpeen keskustella siitä milloin voimme avata yhteiskunnan.  Avaamisella tarkoitan todellista avaamista. Yhteiskuntaa, jossa ei ole viimeisen puolentoista vuoden aikana tulleiden erilaisten pykälien ja muutoksien mukaan toteutettuja rajoitteita kansalaisille, palveluille yrityksille ja tapahtumille, vaan jossa jokaisella kansalaisella on samat oikeudet kuin kuin ennen koronapandemian julistamista.

Tällaiseen avoimeen demokraattiseen yhteiskuntaan ei kuulunut myöskään yhteiskunnan segregaatiota lisäävät koronapassit.

Epidemia on toki tuonut tartuntoja sekä kasvattanut riskiryhmien todennäköisyyttä saada vakava sar-cov-2-tauti. On hyvä ja ymmärrettävää, että meillä on ihmisten suojelemiseksi kehitetty viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tartuntatautilakia.

Tartuntatautilaissa on kumminkin puutteita, sillä niissä ei määritetä Suomen osalta minkäänlaisia lukuja sille kuinka suuri sairastavuus, kuolleisuus tai tehohoitokapasiteetin määrä ylittää vakavuuden rajan. Laistamme puuttuu siis täysin sellaiset tilastolliset tieteelliset selkeät määritteet joiden pohjalta päätöksiä voitaisiin tehdä. Näitä määreitä tarvitaan nimenomaan siihen, jotta tiedämme missä kohtaa on kyse koko kansakuntaa ja terveydenhuollon kapasiteettiamme vaarantavasta taudista ja missä kohtaa alitamme tuon tautiluokituksen voidaksemme siirtyä normaaliin.

Tartuntojen määrä ei ole influenssakausinakaan merkittävä tekijä. Sen vuoksi tartuntoja ei etsitä tai seurata vaan laboratoriotestejä viljelmineen tehdään ainoastaan sairaalahoitoon joutuville, jotta voidaan määrittää oikea hoito ja lääkitys. Näin toki joudutaan tehdä nytkin koronatesteistä huolimatta, jotta voidaan taata potilaille oikea hoito. Tartuntojen – saati altistumisten – ei tulisi olla merkitsevä myöskään WHO:n julistaman pandemian aikana.  Suomessa täytyy olla oma selkeä omaan yhteiskuntaan ja sen toimivuuteen perustuva taulukko.

Taulukon tulee pohjautua samalla myös tutkittuun tietoon siitä missä ja milloin rajoituksista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällaiseen toimintaan tulee muunkin meidän poliittisten ja taloudellisten budjettien mukaisten päätösten perustua. Erilaiset kriisit, epidemiat ja pandemiat eivät poikkea tästä. Strategian valinta tulee aina perustua hyötyjen ja haittojen selvittämiseen ja punnitsemiseen.

Riskiryhmät (kuten monisairaat, keskoset, ikäihmiset, syöpäpotilaat), joilla ei ole vastustuskykyä, ovat ennen tätä korona-aikaakin olleet eristyksissä eikä muuta yhteiskuntaa ole pysäytetty. Yhteiskuntien sulkutoimenpiteillä ja massiivisilla rajoituksilla ja eristämisellä on laskettu jo pidempään olevan enemmän haittaa kuin hyötyä niin epidemioiden kuin pandemioiden osalta.

Haittoina mm. mielenterveyspalveluiden kasvu niin lapsilla, nuorilla, työikäisillä kuin ikäihmisilläkin, yksinäisyys,  muiden sairauksien kasvu, ikäihmisten fyysisen kunnon romahtaminen, lastensuojelu, perheväkivalta, lomautukset, työttömyys, kotitalouksien, yritysten, kuntien talousvaikeudet, mitkä puolestaan johtaa budjettileikkauksiin nimenomaan vanhusten, lasten, nuorten, mielenterveyspotilaiden, ym hoidosta..

Yhteiskunnan avaaminen ei edellytä koronapassia. Yhteiskunnan avaaminen edellyttää päätöstä poistaa kaikki rajoitukset. Mikäli kumminkin tavoitteena on suojella ihmisiä pelkiltä tartunnoilta – eikä esimerkiksi varmistaa tehohoitokapasiteetin riittäminen – tulee tarkastella myös koronapassin todellisia vaikutuksia.

Twitterissä aiheesta on kommentoinut mm. Oulun kaupungin terveysjohtaja Jorma Mäkitalo, kun kysyttiin ymmärtääkö joku koronapassin idean: ”Se on jäänyt epäselväksi. Kahdesti rokotettu voi saada tartunnan ja levittää tartuntaa eteenpäin. Jonkin verran epätodennäköisemmin, mutta kuitenkin. Vakava tautimuoto estyy suurella todennäköisyydellä. Eli epidemian rajoittamisen kannalta siitä ei ole suurta hyötyä?”

HUS:n tulehdusosaston infektiolääkäri Ville Holmberg: ”Yksi ongelmista mahdollisessa koronapassissa on oletus siitä että riski olla tartuttava olisi binäärinen. Tällä hetkellä suurin osa suomalaisista on osittain immuuneja, 65% saanut vähintään yhden rokotteen ja ehkä 10% sairastanut covidin. Mutta kukaan ei ole 100% immuuni. ”

Samasta aiheesta uudelleentwiittasi myös Anestesia-ja tehohoidon ylilääkäri Risto Kuosa. Ylen artikkelissa Kanta-Hämeen kesäkuun epidemiasta myös sairaanhoitopiirin johtajaylikääkäri Sally Leskinen kertoo että  rokotetuilla oireet saattavat olla hyvin lieviä, jolloin taudin havaitseminen on entistä vaikeampaa. Leskinen sanoo, että hyvin pienetkin muutokset esimerkiksi potilaiden voinnissa ovat saattaneet osoittautua koronaviruksen oireiksi.

Ylen artikkelin mukaan sairaalaepidemioista on todettu lisäksi se, että koronarokotteen saaneetkin saattavat kantaa runsaasti elävää virusta ja olla siten niin sanottuja supertartuttajia. Asiaa on tutkittu jo ennen rokotusten alkamista. Leskisen mukaan jo tuolloin todettiin, että osa taudin saaneista ihmisistä kantaa elävää virusta enemmän kuin toiset. Tilanne on Leskisen mukaan nähtävästi sama myös rokotetuilla.

Jos tehohoidon kapasiteetti ei ole vaarassa ja tartunnan saaneista yhä suurempi osa myös sairastaa lievemmin, voidaan koronapassin tarpeellisuus kyseenalaistaa ja keskittyä muuttamaan tartuntatautilait sellaisiksi, joissa epidemiatasot määrittyvät selkeiden tietoon ja tutkimukseen sekä yhteiskunnan rakenteisiin liittyvien ennalta määrättyjen lukujen mukaan ottaen huomioon rajoituksien haitat.

Kysyn siis vielä: Miksi koronapassia valmistellaan ja ajetaan mahdollisesti esitykseksi?  Miksi koronapassi halutaan ottaa käyttöön? Mitä haluamme saavuttaa?

(Kirjoitus julkaistu ensin UudenSuomen blogissa 30.7.2021)

Maailmankatsomukseni

Jokaisella meillä on jonkinlainen maailmankatsomus, ajatus siitä miten maailma toimii tai miten sen tulisi toimia ja miten itse suhtautuu yhteiskuntaan, ilmiöihin, ihmisiin, tieteeseen ja talouteen.

Mikäli kirjoitan ja kerron omista ajatuksistani ja huomiostani, on selvyyden vuoksi hyvä avata myös omaa maailmankatsomustani.  Maailmankatsomus käsittää mielestäni sekä maailmankuvan eli käsityksen siitä millainen todellisuus kokonaisuudessaan on, että elämänkatsomuksen eli arvot, käsityksen siitä miten asioiden tulisi olla, jotta maailma olisi hyvä.

Tieto-opillinen ja uskonnollinen maailmankatsomus linkittyvät myös vahvasti sekä maailmankuvaan että elämänkatsomukseen:  Miten tietoa voidaan hankkia ja millaiseen tietoon voi luottaa. Tässä kohtaa tosin uskonnollinen ja naturalistinen maailmankatsomus eroavat: Uskonnollisen katsomuksen mukaan jumalallisesta ilmestyksestä voi saada tietoa, naturalistien mukaan tietoa saa vain inhimillisen tutkimuksen avulla.

Mitä jumaliin tulee, oma käsitykseni lähtee enemmän naturalistien maailmankuvasta. Joskin ajattelen, ettei ihmisten usko jumalaan, jumaliin tai yliluonnollisuuteen välttämättä vaikuta edes uskovan ihmisen omaan tieteelliseen maailmankuvaan.

Muutoin ajattelen että tieteellisen maailmankatsomuksen tulee olla tieteen ihanteita kunnioittava. Tarkoitan sillä sitä, että tieteelliseen maailmankatsomukseen kuuluviin filosofisiin kannanottoihinkin tulisi liittyä avoimuus, kriittisyys ja itseäänkorjaavuus. 

Toisin sanoen: Tiede on tiedettä, vain jos siihen kuuluu avoimuus, kriittisyys ja se korjaa itseään, muuten se on uskonto.

Maailmankuva

Maailmankuvani eli käsitykseni siitä millainen todellisuus kokonaisuudessaan on, liittyy pitkälti yhteiskuntarakenteisiin. Yhteiskunta koostuu ihmisistä, heidän yhteisöistään ja taloudesta. Nämä pitävät sisällään erilaiset organisaatiot ja säännöt, joiden mukaan ihmiset ja talous toimivat.

Ajatellaan maailmankuvaa poliittisena kaaviona, missä vasemmisto–oikeisto-ulottuvuus liittyy ensisijaisesti tulonjakoon, sosiaalipalveluihin sekä valtion ja elinkeinoelämän suhteita koskeviin kysymyksiin.

Vasemmiston katsotaan painottavan valtion taloudellista, säätelevää ja palveluja tuottavaa roolia, kun taas oikeiston nähdään haluavan pitää valtion roolin pienenä ja markkinavoimien yhteiskuntaa säätelevänä. Keskellä janaa on ihminen, joka ohjaa ja määrittää sekä markkinoiden että valtion roolin.

Tällaisessa kaaviossa sijoitan itseni sen keskelle. En oikealle enkä vasemmalle.

Itse näen poliittisen maailmankuvan jopa janaa enemmän ympyränä, jonka oikea ja vasen ääripää koskettavat ja ovat oikeastaan hyvin lähellä toisiaan. Kummassakaan ääripäässä ihmisen ja yksilön oikeudet, vapaudet ja mahdollisuudet tai vastuu eivät ole merkityksellisiä. Merkityksellisempää on markkinoiden, valtion tai johtajien asema ja valta – jopa ihmisten ja ihmisyyden kustannuksella.

Puoluepolitiikkaa taas on mielestäni tästä poliittisesta maailmankuvakaaviosta kokonaan erillinen systeeminsä.

Puoluepolitiikka on enemmän paikallisista asioista sopimista, niiden eteen päin viemistä, ihmisten omien sekä verkostojensa intressien välistä valtataistelua, brändin rakentamista, tapahtumia, suhteiden luomista ja lobbareiden vaikutuksen alla olemista. Riippumatta vallassa olleista puolueista, talouden suuret linjat ovat menneet vuosikymmeniä jo samaan suuntaan, kun taas pienistä asioista taistellaan.

Kukin ihminen voi sijoittua maailmankuvakaaviossa mihin tahansa ja silti liittyä mihin tahansa poliittiseen puolueeseen. Puoluevalintaan voivat vaikuttaa myös muut ihmiset, yhteisöllisyyden tunne, verkostot, ammatti, valtarakenteet, ura, alue ja mahdollisuudet. 

Oma maailmankatsomukseni on suuressa mittakaavassa pysynyt pitkälti samana teinivuosista lähtien, vaikka asiakohtaisia mielipidemuutoksia onkin tapahtunut suuntaan ja toiseen vuosien varrella. Noin viisitoistavuotiaana pohdin paljon omaa maailmankatsomustani. Oli halu ja palo vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ja olla mukana. Kaikkien puolueiden harjoittamassa politiikassa ja toimintatavoissa oli sen sijaan asioita, joista olin ja joista olen edelleen eri mieltä.

Kävin tuolloin melko tarkkaan läpi eri puolueiden historiaa, niiden syntymistä ja syntyyn vaikuttaneita aatteita. Ajattelin jo tuolloin, että kaiken keskellä on ihminen ja ihmisyys. Markkinat, raha ja talous ovat työkaluja, eivät itsessään yhteiskuntaa ohjaavia voimia. Samoin on valtioiden osalta, valtio on ihmisiä varten, ei ihmiset valtiota varten.  Valitsin puolueen joka vaikutti aatteidensa pohjalta olevan lähimpänä tuota maailmankuvaa ja jonka kautta voisin vaikuttaa osaltani yhteiskuntaan. 

Sillä mihin puolueeseen kukakin kuuluu ja minkä puolueen riveistä pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan ja rakentamaan yhteiskuntaa, ei ole eikä pitäisi olla väliä. Jokaiseen puolueeseen voi kuulua ihmisiä, jotka tekevät hyviä asioita ja huonoja asioita. Jokaisen puolueen sisällä on myös ihmisiä, joilla on keskenään hyvinkin erilaiset maailmankatsomukset.

Siksi mielestäni puoluetta ja puoluepolitiikkaa merkityksellisempää on keskustella ihmisten erilaisista maailmankuvista ja elämänkatsomuksista: Esim. siitä millaisen roolin näemme markkinavoimilla olevan? Miten ne vaikuttavat toimintaan paikallisesti, valtakunnallisesti, globaalisti? Mikä on markkinoiden ja tieteen suhde toisiinsa? Tai mikä valtioiden ja median?

Millaisena näemme valtioiden, liittovaltioiden, Euroopan Union roolin? Entä pankkien ja keskuspankkien? Yritysten?  Entä näiden välisen suhteen?

Millainen on itsenäinen valtio? Mitä se kenellekin tarkoittaa ja millaisia asioita se pitää sisällään? Millaisia ovat perusoikeudet, mihin sääntöjä ja rajoituksia tarvitaan tai kuinka paljon ihmisten pitäisi olla valmis ottamaan omaa vastuuta ja sietämään omaan ja toisten vapauksiin kuuluvia riskejä?

Elämänkatsomus: arvot

Jos maailmankatsomukseni peruspilari on ihmisyys, liittyvät arvoni vahvasti ihmisyyteen ja ihmisiin. Valtioiden ja markkinoiden toimintaa voidaan ohjata, niin että ihmisten keskeiset oikeudet, vapaudet ja mahdollisuudet pyritään nostamaan keskiöön.

Meidän täytyy huolehtia niistä, jotka eivät itse voi.  Meillä täytyy olla yhteisö eli ihmisten luoma yhteiskunta, joka toimii turvaverkkona. Yhteiskunta, josta voi ponnistaa eteen ja ylös päin, kun huonosti käy. Yhteiskunta ei ole muut, vaan yhteiskunta on me.

Ihmisarvo on jakamaton ja jokainen on yhdenvertainen. Meidän tehtävämme on yhteiskunnassa taata jokaiselle samat oikeudet, mahdollisuudet ja vapaudet sukupuoleen, seksualisuuteen, ikään, alkuperään,  varallisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn perustuen.

Arvoihini kuuluu myös luonnosta huolen pitäminen. Luonto täytyy jättää seuraaville sukupolville paremmassa kunnossa kuin sen meidän sukupolvi on saanut.

Tarkemmin näistä kaikista kohdista ja niiden merkityksestä sekä suhteesta historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen tulen kirjoittamaan seuraavissa teksteissäni. 

Millainen on sinun maailmankatsomuksesi?

Kirjoittanut
Elina Lappalainen