Lastensuojelun ja ennaltaehkäisevän työn resurssit ovat huolettaneet minua pidempään. Vaikken koe sosiaalipolitiikkaa omakseni, tulee aihe kumminkin lähelle monin tavoin itseänikin.
Vaikka perheen tilanne vaatisi kotiin tulevaa tulevaa konkreettista tukea ja apua, se on Oulussakin huutanut poissaolollaan. Nyt sitä on toki hieman paremmin tarjolla kuin 11 vuotta sitten, mutta parantamisen varaa on edelleen.
Lastensuojelua koskevan kuusikkoraportin mukaan Oulussa tehtiin vuonna 2019 yhteensä 7740 lastensuojeluilmoitusta, jotka kohdistuivat 3913 eri lapseen eli 8,9 prosenttiin oululaisista 0–17-vuotiasta lapsista. Palvelutarpeen arviointi tehtiin 1958 lapselle, lastensuojelun tarve todettiin 15,1 prosentissa tehdyistä arvioista. Kiireellisesti kodin ulkopuolelle sijoitettiin 236 lasta. Muutos vuoteen 2018 on 29,7 prosenttia, mikä on selkeästi suurin kasvu kuutoskunnista.
Koronavuoden aikana kasvu on jatkunut edelleen ja tammi-toukokuussa 2020 kiireellisiä sijoituksia tehtiin 153, kun vuotta aiemmin samana ajanjaksona lukema oli 64.
Useat tilastot osoittavat korona-ajan ja rajoitusten lisänneen myös lasten ja nuorten pahoinvointia. Huostaanottojen määrä on lisääntynyt kaiken aikaa, ja kiireellisten lastensuojelutoimenpiteiden lukumäärät ovat nousseet. Koronan vaikutusten arvellaan silti näkyvän vasta viiveellä lastensuojelun sijaishuollossa.
Iltasanomien artikkelissa joulukuulta 2020 SOS-Lapsikylän sijais- ja jälkihuollon kehittämispäällikkö Tiina Rihti kertoo tilanteen heillä näkyneen aiempia selkeästi suurempana paikkatiedusteluna kiireellisen perhehoitopaikan tarpeessa olevista lapsista. ”Lisäksi arviointitoimenpiteitä ei ehkä ole kunnissa pystytty tekemään eli pitkäaikaisten perhehoidon sijoitusten prosessit olivat kevään aikana ja alkusyksystä pidentyneitä tai hitaampia, jopa pysähtyneitä, mutta loppuvuotta kohti mentäessä tilanne on lähtenyt taas nopeutumaan. Huolena onkin ollut, että lasten perhehoidon tarve näkyy viiveellä ja on vasta tulossa.”
Myös tukiperhepalvelun kysyntä on kasvanut kevään ja syksyn aikana jopa kaksin- tai jopa kolminkertaiseksi.
Moni meistä varmasti tahtoo lapsille hyvän tulevaisuuden ja turvallisen lapsuuden ja kodin, mutta kuinka paljon olemme valmiita siihen panostamaan? Kuinka hyvin nostamme lasten, nuorten ja perheiden hädän esiin? Kuinka paljon olemme valmiita auttamaan?
Onko 19 000 huostaanotettua lasta riittävän iso lukema voidaksemme puhua lasten hädästä?
Elina Lappalainen
Kirjoittaja on kolmen lapsen äiti, vaimo ja sijaisperhevalmennuksen käynyt joka pohtii omia valmiuksiaan sijaisperheeksi sekä sitä, kuinka paljon lapsia joutuu tulevaisuudessa sijoitukseen poliittisten toimiemme vuoks