Suomen linja muuttui radikaalisti suurvaltapolitiikn ulkopuolella pysytelleestä neutraalista maasta suoraan suurvaltapolitiikan etulinjaan. Vieläpä tilanteessa, jossa Kiinan ja Yhdysvaltain kiristyvät välit uhkaavat kärjistyä kahdella rintamalla.
Ulkopolitiikan osalta kysymys siis pitkälti näkemyseroissa on siitä, uskooko Suomen joutuvan sotaan Venäjän kanssa Naton myötä, kun Suomesta tulee yksi osapuoli Kiinan ja Yhdysvaltain proxy-sodassa (sota, jota valtiot käyvät keskenään muiden mailla). Vai ajatteleeko Suomen joutuvan sotaan joka tapauksessa, jolloin valinta jonkin suurvallan etupiiriin kuulumisesta on päästy itse valitsemaan.
Sikäli siis voidaan ajatella, että Ukrainan sotaa halutaan pitkittää, jotta sota voidaan keskittää Ukrainaan sekä mahdollisesti Taiwaninsalmeen aasiaan sitoen Venäjän ja Kiinan kädet näihin sotiin ja pitää muut maat hyökkäysten ulkopuolella.
Sen sijaan oletus siitä, että Ukrainaa tukemalla aseellisesti saataisiin sota Ukrainassa loppumaan ja Venäjä kukistettua, on erittäin epätodennäköinen. Etenkin mikäli Kiina toimii Venäjän liittolaisena ja antaa Venäjälle aseellista ja taloudellista tukea Ukrainan sotaan.
Sitä tukea ei millään Venäjä-pakotteella eikä oikein edes Kiina-pakotteella saada kumottua. Tuollaiset talouspakotteet myös iskisivät Eurooppaa ja Yhdysvaltoja suoraan omaan jalkaan pahemmin kuin Venäjään kohdistetut pakotteet. Toki olisi tarkasteltava myös sitä, onko niistäkään ollut todellista hyötyä.
Suurvalta politiikan näkökulmasta pitäisi siis ymmärtää sekin, että Yhdysvallat & NATO tarvitsevat Suomea jopa enemmän kuin Suomi heitä. Ja tämä näkökulma olisi hyvä myös ymmärtää ja ottaa huomioon sopimuksista neuvotellessa. Suurvaltapolitiikka huomioiden Suomella olisi myös neuvotteluvaltteja. Joskin pelkään ettei niitä hyödynnetä, vaan suuressa nato-innokkuudessa ollaan valmiit jopa meille epäedullisempiin sopimuksiin, jolloin Suomelle ei jää enää tosiasiallisesti mahdollisuutta päättää siitä mitä joukkoja ja milloin maaperällämme liikkuu.
Mutta tarvitseeko Suomen enää päättääkään itse mistään ulkopolitiikan suhteen, kun puoli on jo valittu ja neutraliteettiys jätetty taakse?