Ulko- & suurvaltapolitiikka

 

Ruotsin televisiolle antamassaan haastattelussa Niinistö sanoo pitävänsä puolustussopimusta suurena muutoksena, jopa melkeinpä suurempana kuin Nato-jäsenyyttä.

 

”Omassa puolustussopimuksessaan Norja on luovuttanut Yhdysvaltain asevoimien käyttöön neljä suurta aluetta. Kyse on kolmesta sotilaslentokentästä ja rannikolla sijaitsevasta laivasto- ja sukellusvenetukikohdasta.

 

Yhdysvallat aikoo käyttää Norjan luovuttamia alueita myös raskaiden aseiden ja asejärjestelmien varastointiin. Yhdysvallat on esittänyt maamme ulkopoliittiselle johdolle halunsa perustaa asevarastoja myös Suomeen.”

 

Monikaan ihminen, poliittisesti aktiivinen, kansanedustaja tai sellaiseksi pyrkivä, ei tunnu olevan perillä mitä Nato-jäsenyys tai esimerkiksi edellä mainittu puolustussopmus käytännössä tarkoittaa Suomen osalta, kuka päättää ja mistä.

 

Sillä kannattaako tai vastustaako Natoa, ei ole väliä, kun prosessi joka tapauksessa on jo meneillään. Ihmisten olisi kuitenkin hyvä olla perillä Naton toiminnasta ja siitä miten se vaikuttaa Suomeen, päätöksentekoon ja ulkopolitikkaan – oloomme suurvaltapolitiikan välissä.

 

Moni luulee, että esim. noiden sopimusten ja jäsenyyden jälkeen kansanedustajilla olisi vielä valta päättää ja esimerkiksi sanella tuleeko Suomeen kv-joukkojen tukikohtia tai minne niitä tulee.

 

Väitän, että käsitys on virheellinen. 

 

Noista asioista sovitaan erittäin todennäköisesti jo parhaillaan puolustus- ja natojäsenyyssopimusten kanssa. Kun asioista on tehty sopimukset ja jäsenyys on taskusssa, noista asioista päätetään isommissa kv-pöydissä. Jos niitä asioita jossain muodossa tuodaan eduskuntaan, on kyse ennalta isommissa pöydissä sovituista asioista, joiden osalta eduskunta toimii vain kumileimasimena.

 

Ja tämä on se syy minkä vuoksi mielestäni olisimme tarvinneet ja tarvitsemme edelleen laajempaa keskustelua Natosta, sen roolista, muuttuneesta päätöksenteosta ja ulkopoliittisesta linjasta.

 

Suomen linja muuttui radikaalisti suurvaltapolitiikn ulkopuolella pysytelleestä neutraalista maasta suoraan suurvaltapolitiikan etulinjaan. Vieläpä tilanteessa, jossa Kiinan ja Yhdysvaltain kiristyvät välit uhkaavat kärjistyä kahdella rintamalla.

Ulkopolitiikan osalta kysymys siis pitkälti näkemyseroissa on siitä, uskooko Suomen joutuvan sotaan Venäjän kanssa Naton myötä, kun Suomesta tulee yksi osapuoli Kiinan ja Yhdysvaltain proxy-sodassa (sota, jota valtiot käyvät keskenään muiden mailla). Vai  ajatteleeko Suomen joutuvan sotaan joka tapauksessa, jolloin valinta jonkin suurvallan etupiiriin kuulumisesta on päästy itse valitsemaan.

Sikäli siis voidaan ajatella, että Ukrainan sotaa halutaan pitkittää, jotta sota voidaan keskittää Ukrainaan sekä mahdollisesti Taiwaninsalmeen aasiaan sitoen Venäjän ja Kiinan kädet näihin sotiin ja pitää muut maat hyökkäysten ulkopuolella.

Sen sijaan oletus siitä, että Ukrainaa tukemalla aseellisesti saataisiin sota Ukrainassa loppumaan ja Venäjä kukistettua, on erittäin epätodennäköinen. Etenkin mikäli Kiina toimii Venäjän liittolaisena ja antaa Venäjälle aseellista ja taloudellista tukea Ukrainan sotaan. 

Sitä tukea ei millään Venäjä-pakotteella eikä oikein edes Kiina-pakotteella saada kumottua. Tuollaiset talouspakotteet myös iskisivät Eurooppaa ja Yhdysvaltoja suoraan omaan jalkaan pahemmin kuin Venäjään kohdistetut pakotteet. Toki olisi tarkasteltava myös sitä, onko niistäkään ollut todellista hyötyä.

Suurvalta politiikan näkökulmasta pitäisi siis ymmärtää sekin, että Yhdysvallat & NATO tarvitsevat Suomea jopa enemmän kuin Suomi heitä. Ja tämä näkökulma olisi hyvä myös ymmärtää ja ottaa huomioon sopimuksista neuvotellessa. Suurvaltapolitiikka huomioiden Suomella olisi myös neuvotteluvaltteja. Joskin pelkään ettei niitä hyödynnetä, vaan suuressa nato-innokkuudessa ollaan valmiit jopa meille epäedullisempiin sopimuksiin, jolloin Suomelle ei jää enää tosiasiallisesti mahdollisuutta päättää siitä mitä joukkoja ja milloin maaperällämme liikkuu.

Mutta tarvitseeko Suomen enää päättääkään itse mistään ulkopolitiikan suhteen, kun puoli on jo valittu ja neutraliteettiys jätetty taakse?